Kehitystyö II

Kehittämistyö 2 – Oppimisen ohjausosaaminen

 

1        Johdanto

Työssäni rakennusalan ammattiopettajana Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymässä, josta käytän jäljempänä lyhennettä Keuda, olen huolissani seurannut koulujärjestelmän kehitystä kohta 10 vuotta. Näyttää siltä, että rahan valta koulutusjärjestelmässämme kasvaa kokoajan. Koska oppilaitokset saavat rahaa kirjoilla olevista opiskelijoista, pidetään heistä kiinni kynsin hampain. Kärjistetysti voidaan sanoa, että oppilailta ei enää vaadita mitään muuta kuin että käyvät silloin tällöin koululla, ettei tarvitse ilmoittaa eronneeksi. Haluan kehittää rakennusalan perustutkintoon liittyvästä perustustyöt opintokokonaisuuden ammattiosaamisen näyttötehtävästä sellaisen, että se todella mittaisi osaamista. Ettei ammattiosaamisennäyttöä voisi saada läpi jos ei ole ollut koulussa ja saanut opetusta tehtävän aiheista tai muilla tavoin osaamista ja tietoa hankkinut. Mielestäni se ettei oppilailta vaadita mitään näyttöjä eikä osaamista rapauttaa koko ammatillisen koulutuksen uskottavuutta ja arvostusta työelämän silmissä. Jos koulusta valmistunut oppilas ei osaa edes rakentamisen perusasioita, systeemissä on jotain pahasti vialla. Tarkoitukseni ei ole vaikeuttaa ammattiosaamisennäytön suorittamista kohtuuttomilla vaatimuksilla, vaan vaatia edes perusteiden hallintaa tyydyttävällä tasolla.

2      Ammattiosaamisen näyttö

Ammatillisten perustutkintojen ammattitaitovaatimusten saavuttaminen arvioidaan ammattiosaamisen näytöissä useimmiten työssäoppimisjaksolla sen loppupuolella opiskelija osoittaa käytännön työtehtävissä hankkimansa osaamisen ammattiosaamisen näytöillä. Niissä myös arvioidaan, miten hyvin opiskelija on saavuttanut työelämän edellyttämän ammattitaidon. Osaamista arvioidaan useamman kerran opintojen aikana.
Näyttöjen tavoitteet ja arviointiperusteet määritellään tutkinnon perusteissa. Näytön suorittamisesta saa erillisen näyttötodistuksen tutkintotodistuksen osana. Näytöt on suunniteltu yhteistyössä elinkeino ja muun työelämän kanssa ja ne otettiin käyttöön syksyllä 2006 alkaneessa koulutuksessa. (OPH 2014.)

 Ammattiosaamisen näyttöjä toteutetaan kuudesta opintokokonaisuudesta joita ovat: perustustyöt 15ov, runkovaiheen työt 35ov, sisävalmistusvaiheentyöt 10ov, ulkoverhous- ja kattotyöt 10ov ja 2 ammatillista valinnaista 10ov:n tutkinnon osaa. Nämä toteutetaan pääasiallisesti toisen ja kolmannen vuoden aikana. Näytöt ja niiden arviointiperiaatteet hyväksytetään Keudan ammattiosaamisen toimikunnalla. (Keuda 2009.)

3        Perustustyöt 15 OV

Seuraavassa esittelen perustustyöt opintojaksoon kuuluvat osat sekä niiden tavoitteet.

3.1        Sisältö

3.1.1       Ammattipiirustus 2ov 

Opiskelija osaa

- suunnitella oman työnsä piirustuksien ja/tai rakennetta koskevan työselityksen avulla

- lukea rakennuspiirustuksia ja tehdä perustustöihin liittyviä materiaali-laskelmia

3.1.2       Pohjatyöt 3ov

Opiskelija osaa

 -toimia avustajana kaivuvaiheessa ja tehdä mittauksia perusmittavälineillä

-vastaanottaa, varastoida ja suojata perustustöissä tarvittavia materiaaleja työmaasuunnitelman mukaan

-huolehtia väliaikaisten LVIS-asennusten kunnosta sekä avustaa LVIS-asennustöissä

- tehdä työhönsä liittyviä aloitus- ja lopetustöitä

-lajitella jätteet ja uusiokäyttää materiaaleja

-ottaa huomioon työssään materiaalien ominaisuudet ja erilaisten perustusrakenteiden toiminnan pääperiaatteet

3.1.3       Työturvallisuus 3ov

Opiskelija osaa

-toimia rakennustyömaan muuttuvissa olosuhteissa

-lajitella jätteet ja uusiokäyttää materiaaleja

-ottaa huomioon työmaan muut urakoitsijat ja toimijat sekä rakentamisen laatuvaatimukset

-toimia työntekijänä oikeuksiensa, etujensa ja velvollisuuksiensa mukaisesti

-käyttää perustustöiden vaatimia tavallisia työkaluja

-käyttää henkilökohtaisia suojaimia, ottaa huomioon työturvallisuusnäkökohdat ja ylläpitää työkykyä.

3.1.4       Muottityöt 3ov

Opiskelija osaa

-tehdä rakennuksen perustuksiin liittyviä täyttö-, tiivistys-, salaoja-, vie-märi-, lämmöneristys- ja vedeneristystöitä

-tehdä työhönsä liittyviä aloitus- ja lopetustöitä

-lajitella jätteet ja uusiokäyttää materiaaleja

-kehittää omia vahvuuksiaan tuottavaan toimintaan hyödyntäen työyhteisön asiantuntemusta

-ottaa huomioon työssään materiaalien ominaisuudet ja erilaisten perustusrakenteiden toiminnan pääperiaatteet

-käyttää perustustöiden vaatimia tavallisia työkaluja

-käyttää henkilökohtaisia suojaimia, ottaa huomioon työturvallisuusnäkökohdat ja ylläpitää työkykyä.

3.1.5       Perustustyöt 4ov

Opiskelija osaa

-tehdä perustuksiin liittyviä anturoiden muotti-, raudoitus-, betonointi-, -purku- ja jälkihoitotöitä sekä asentaa perustuselementtejä ja tehdä perustusten harkko-muurauksia

-tehdä työhönsä liittyviä aloitus- ja lopetustöitä

-lajitella jätteet ja uusiokäyttää materiaaleja

-toimia rakennustyömaan muuttuvissa olosuhteissa

-ottaa huomioon työmaan muut urakoitsijat ja toimijat sekä rakentamisen laatuvaatimukset

-kehittää omia vahvuuksiaan tuottavaan toimintaan hyödyntäen työyhteisön asiantuntemusta

-ottaa huomioon työssään materiaalien ominaisuudet ja erilaisten perustusrakenteiden toiminnan pääperiaatteet

4        Näyttösuunnitelma

Koska ensimmäisellä vuosiluokalla ei ole vielä työssäoppimista suoritetaan perustustöiden ammattiosaamisen näyttö koululla tai koulun työmaalla. Perustustyöt opintokokonaisuus opiskellaan ensimmäisen vuoden aikana, joten ei ole järkevää siirtää näyttöä 2. vuoden työssäoppimisjaksolle. Näytön suunnittelun pohjana on käytetty Keudan lakisääteistä suunnitelmaa ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamiseksi.

4.1        Kirjallinen osio 

Kirjallinen osio jakaantuu kahteen osaan. Toinen on pieni tentti jolla mitataan työn perustana olevan tiedon hallintaa, jota on muutoin vaikea määrittää. Siinä kysellään talon perustamiseen liittyviä kysymyksiä. Asioita jotka jokaisen rakentajan tulisi tietää. Toiseksi opiskelija laatii käytännön työstä materiaalilaskelman ja työaika arvion.

4.2        Varsinainen työ

Työssä opiskelijan tehtävänä on rakentaa piirustuksen pohjalta pilarianturan muotti raudoituksineen. Lisäksi opiskelija asentaa sen linjalangan, luodin ja tasolaserin tai vaaituskojeen avulla piirustusten osoittamaan paikkaan ja korkeuteen.

4.3        Arviointi

Sen lisäksi, mitä laissa ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta (L 601/2005, 25 §) on säädetty, arvioinnilla ohjataan, motivoidaan ja kannustetaan opiskelijaa tavoitteiden saavuttamiseen ja tuetaan opiskelijan myönteisen minäkuvan kehittymistä sekä kasvua ammatti-ihmisenä. Opiskelijan ohjauksen ja kannustuksen lisäksi arvioinnin tulee tuottaa tietoa opiskelijoiden osaamisesta opiskelijalle itselleen, opettajille ja työnantajille sekä jatko-opintoihin pyrkimistä varten. (OPH 2009, 243.)

Ammattiosaamisen näytöt ovat osa opiskelijan arviointia, joten niissä noudatetaan samoja arvioinnin periaatteita kuin muussakin opiskelijan arvioinnissa. Ammatillista osaamista arvioidaan mahdollisimman todellisissa työtilanteissa. Tällöin soveltuvia arviointimenetelmiä ovat opettajan ja/tai työpaikkaohjaajan tekemä havainnointi sekä opiskelijan itsearviointi.

Mikäli havainnointi työsuorituksesta on vaikeaa, korostuvat lopputuotoksen arviointi ja arviointikeskustelu. Opiskelijan on myös tällöin pystyttävä arvioimaan työtään ja havainnollistamaan jollain tavoin tekemänsä ratkaisut. Ammatilliseen osaamiseen kuuluvan tiedollisen perustan tulee näkyä oppimisprosessissa ja osaamisen näytössä. Erillistä kirjallista näyttöä ei tällöin tarvita. Näyttötodistukseen tulevan tutkinnon osan arvosana muodostuu pelkän ammattiosaamisen näytön/näyttöjen perusteella. (Keuda 2013, 32.)

5      Yhteenveto

Mielestäni laatimassani tehtäväkokonaisuudessa vaadittu osaaminen ja tietopohja linkittyvät hyvin sekä opetussuunnitelman että työelämän vaatimuksiin. Hyvin laadittu ja suunniteltu näyttö antaa helposti mitattavaa ja arvioitavaa tietoa opiskelijan osaamisesta myös opiskelijalle itselleen. Tehtävän laajuus on mielestäni sopiva. Siinä tulee hyvin esille mm. tavanomaisten työkalujen kuten esim. sirkkeleiden, vasaran, mitan ja tasolaserin tai vaaituskojeen käyttötaito. Lisäksi työelämän edustajien peräänkuuluttamaa rakennuspiirustusten lukutaitoa testataan käytännönläheisesti. Ihanteellisessa tilanteessa löydän koulun lähialueelta työmaan jossa kyseisiä muotteja tarvitaan. Näin saisimme materiaalit ilmaiseksi ja opiskelijoiden motivaatio olisi parempi kun tuotokset tulisivat oikeasti käyttöön.

LÄHTEET

Opetushallitus. 2014. Ammattiosaamisen näytöt ja opinnäytetyö. Opetushallitus.Viitattu 13.2.2014 http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/ammattikoulutus/ammatilliset_perustutkinnot/ammattiosaamisen_naytot_ja_opinnaytetyo

Opetushallitus. 2009. Rakennusalan perustutkinnon perusteet. Opetushallitus. Viitattu 13.2.2014 http://www.oph.fi/download/110514_Rakennusalan_perustutkinto_2009.pdf

Keuda. 2013. Keuda Ammattiopisto Opetussuunnitelman yhteinen osa. Keuda.Viitattu 13.2.2014 https://wiki.keuda.fi/download/attachments/9177572/Hyv%C3%A4ksytty+OPS+yht+osa+2013-2015+OPS.pdf?version=1&modificationDate=1383907875000

Keuda. 2009. Rakennusalan perustutkinto talonrakennusalan koulutusohjelma, talonrakentaja. Suunnitelma ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamiseksi. Keski-Uudenmaan ammattiopisto. Viitattu 13.2.2014  http://www.keuda.fi/files/attachments/kuntayhtyma/opetussuunnitelmat/rakennusalan_nayttojen_toteuttamissuunnitelma.pdf

 

 

 

 

Opetusharjoittelupäiväkirja viikot 6 ja 7

Ja näin on polkaistu opetusharjoittelu käyntiin. Työnkuva ei paljoa aikaisemmasta muuttunut, mitä nyt oli tarkemmat suunnitelmat kuin aiemmin. Torstaina 6.2. meillä oli 8:n tunnin päivä ja opiskelijat olivat atto-ainejakson jälkeen intoa täynnä, kun tiesivät pääsevänsä oikealle työmaalle aikaisemman työsalityöskentelyn sijaan. Käytimme ammattimiehemme kanssa kaikki oppilaat työmaalla ja ne jotka mielestämme olivat jo valmiita , jäivät loppupäiväksi jo työmaalle hommiin. Osa porukasta jäi kuitenkin koululle hoitamaan kesken olleita asiakas töitä. Itse palasin koululle ja ohjasin siellä työskenteleviä oppilaita. Oli kiva, kun ei ollut koko ryhmä niin jäi enemmän aikaa oppilaille. Perjantaina olin kertonut pitäväni teoriapäivän. Porukka valui paikalle tosi nihkeästi. Aluksi esittelin tulevan jakson aiheet ja arviointikriteerit. Oppilaita ei tuntunut paljoa kiinnostavan. Toisella tunnilla luennoin aiheesta lämmöneristys ja vaadin että jokainen kirjoittaa pääkohdat ylös. Kolmannella tunnilla menimme työsaliin, jossa selitin villan asentamista ja havainnollistin asiaa tekemällä kehikon johon villalevyn laitoin niin kuin se tulisi asentaa. Kun kehikon nosti lattialta ylös näki miten hyvin villa oli täyttänyt sille varatun tilan. Sen jälkeen jokainen testasi miten hyvin saa villan laitettua paikoilleen. Onnistui mielestäni hyvin ja oppilaat näkivät aina miten villa olisi tullut seinään. Neljännellä tunnilla ruokailun jälkeen pidin aiemmin suunnittelemani dialogi- ja ryhmäytymisharjoituksen. Aikataulutus ei oikein onnistunut ja muuten oppilaita kiinnostanut tehtävä jäi ajanpuutteen vuoksi hieman keskeneräiseksi. Oppilailla oli niin hirveä kiire pois että itse- ja vertaisarviointi tehtiin hutaisemalla. Tuloksista ja yhteenvedosta myöhemmin.
Torstaina 14.2. oli taas täysi työpäivä. Osa oppilaista meni ammattimiehen oppiin työmaalle ja itse olin koululla, kuskaten tosin välillä työmaan ihmisiä syömään. Osallistuin sekä työmaalla että koululla oppilaiden ohjaukseen. Noin puolet porukasta oli innoissaan töistä ja otti opastusta hienosti vastaan ja toinen puoli ei eväänsä heilauttanut jos ei vieressä seisonut. Perusjuttuja. On todella mukavaa jakaa tietoa ja välillä pähkäillä yhdessä oppilaiden kanssa ongelmia joita töissä tulee vastaan, jos vastapuolella on yhtään kiinnostusta asiaan. Voin ihan huoletta myöntää oppilaille, että nyt en muista miten tuo meni mutta mietitäänpäs yhdessä.

Pedagogisena mallina simulaatiot (OO teht.4) 

 

Simuloinnilla tarkoitetaan jonkun tosielämän tapahtuman tai ilmiön jäljittelemistä, jonka tutkimiselle luonnossa on jokin este. Esteenä saattaa olla ilmiön harvinaisuus, vaarallisuus, tutkimisen kalleus tai vaikeus, eettiset syyt tai se että ilmiö tapahtuu hyvin hitaasti tai nopeasti.

Tietokone tarjoaa hyvät mahdollisuudet simulointiin. Suuren laskentakapasiteettinsa ansiosta se voi samanaikaisesti huomioida hyvin monia asioita. Kehittyneet multimediaominaisuudet (teksti, kuva, ääni, animaatio, videokuva) mahdollistavat ilmiön monipuolisen kuvaamisen käyttäjälle. Tietokonesimulointia käytetään tänä päivänä paljon hyödyksi esimerkiksi suunnittelussa, testauksessa, opetuksessa ja koulutuksessa, viihteessä jne. Simulointi tehdään yleensä jollain tietokoneeseen asennetulla ohjelmalla tai tietokone voi ohjata luonnollisen kaltaista järjestelmää (esim. lentosimulaattori).

Simuloinnilla käyttäjälle voidaan antaa hyvä kuva simuloinnin kohteena olevasta ilmiöstä ilman että ollaan tekemisissä itse ilmiön kanssa. Hän voi esimerkiksi asettaa lähtökohdat tai muuttaa olosuhteita tapahtuman aikana. Käyttäjä voi nähdä mitä hänen valintansa vaikuttivat tapahtuman kulkuun ja lopputulokseen. Näin ilmiöstä saadaan huomattavasti parempi kuva kuin pelkillä demonstraation keinoilla. Käyttäjä pääsee itse osallistumaan.

Simulointi ei tietenkään korvaa aidon ilmiön tutkimista, mutta aina ei ole mahdollista tutkia aitoa ilmiötä: Ilmiö saattaa olla luonteeltaan sellainen, että sitä ei tavata luonnossa kuin erittäin harvoin (tähtitiede, fysiikka...), ilmiö saattaa olla tutkijalleen tai ympäristölle vaarallinen (kemia, ydinfysiikka... ), tutkiminen voi olla hyvin kallista (materiaali, välineet ...) tutkiminen voi olla vaikeaa (talouselämä...), eettisesti arveluttavaa (eläinten ja ihmisen anatomia...) tai ilmiöön kuluva aika voi olla ihmiselle hyvin pieni tai suuri (atomien reaktiot, tähtitiede...). Simuloinnilla on mahdollista tuoda paremmin esiin oleelliset kohdat ja sivuuttaa epäoleellinen nopeasti tai kokonaan. Simuloiminen on varsin havainnollinen tapa esittää asioita, heti aidon tapahtuman jälkeen. (Virtanen & Valli 1997)

Opetuksellisten simulaattorien hyviä puolia:

-        Simulaatio on yleensä halvempi järjestää kuin aito asia. Esim. lentosimulaattori on huomattavasti halvempi kuin lentokone.

-        Mahdolliset todellisen tilanteen vaarat voidaan simulaatiossa poistaa.

-        Simulaatio voidaan keskeyttää, mihin tositilanteissa ei ole monesti mahdollisuutta. Näin oppilaalle jää enemmän aikaa miettiä ja jäsentää tapahtumia.

-        Tekemällä oppiminen aktivoi ja motivoi paremmin kuin perinteinen passiivinen kuuntelu.

-        Oppijoiden yksilöllisyys on helppo ottaa huomioon, muokkaamalla tehtävää tai tavoitteita.

(creativeteachingsite 2014.)

Rakennusalalla simulaatioita on käytössä ainakin rakenteiden suunnittelussa, kun testataan rakenteiden lujuutta pitkäkestoista rasitusta vastaan. Säästää paljon aikaa, kun voi simuloida vuosien rasitukset minuutissa. Maanrakennuskoneiden käytön opetteluun on myös olemassa hyviä simulaattoreita. Kaivurin hallintalaitteet ja ohjelmisto maksaa n. 10000 euroa, joka on vain pieni osa uuden kaivurin hinnasta. Lisäksi simulaattorin käyttökustannukset ovat vain murto-osa oikean vastaavista. Ei ole polttoaine- eikä huoltokuluja. Virossa on suunnitteilla projekti, jossa näitä simulaattoreita pakataan rekan kyytiin ja ajetaan ympäri Itämerta kouluttamassa porukkaa milloin missäkin.

Lähteet:

Virtanen, L. & Valli, T. 1997. IPOPP-seminaari: Simulointi ja www. Tampereen yliopisto. Viitattu 29.1.2014 http://www.cs.uta.fi/ipopp/www/ipopp97/valli-virtanen/

Creative Teaching Site. 2014. Viitattu 29.1.2014 http://www.creativeteachingsite.com/edusims.html

Oppimisyhteisöosaamisen kokeilu opetusharjoittelussa suunnitelma

Tutustuessani ryhmäyttämiseen ensimmäisessä kehittämistyössäni törmäsin seuraavaan ryhmäyttämistehtävään. Oppilaat jaetaan 4 hengen pienryhmiin. Jokaiselle pienryhmälle annetaan 20 arkkia A4 paperia. Ryhmien tehtävänä on suunnitella arkeista, niitä repimättä joko niin korkea torni kuin mahdollista tai niin pitkä silta kuin mahdollista. Liimaa, teippiä eikä mitään muutakaan apuvälineitä ei saa käyttää, vain paperia.

Kohderyhmänä tehtävässä on oma ensimmäisen vuoden talonrakentaja porukkani. Tämä tehtävä sisältää mielestäni monta hyvää omaa alaa koskettavaa asiaa. Oppilaat joutuvat suunnitellessaan miettimään papereiden toisiinsa kiinnittämisen lisäksi rakenteiden jäykistämiseen liittyviä rakenteellisia ratkaisuja. Nämä asiat tulevat esiin kaikenlaisessa rakentamisessa. Tehtävän ajoituskin osuu mielestäni hyvin aiheeseen. Käsittelemme ko. ajankohtana runkorakentamisen perusteita, joten tehtävä istuu opintojaksoon hyvin. Toteutan harjoituksen 4. jakson alussa, jolloin pari kaksoistutkinnon  suorittajaa palaa lukiolta takaisin ryhmään. Olen myös 3. jakson aikana aika vähän tekemisissä ryhmäni kanssa, joten pieni ryhmäytymissessio toimii tässä kohtaa hienosti.

Tehtävään on helppo sisällyttää vuorovaikutustaitojen ja ryhmädynamiikan arviointia. Oppilaiden  itsearvioinnilla voin sisällyttää myös itsetuntemuksen elementtejä tehtävään.

Ajattelin toteuttaa  tehtävän seuraavasti:

1. Selostan ensimmäiseksi harjoituksen kulun ja tavoitteet. Tavoitteissa tähdennän sitä, että kyse on myös omien vuorovaikutus- ja ryhmätyöskentelytaitojen itsearvioinnista. Lisäksi korostan että kaikkien suunnitelmat käsitellään ryhmässä asiallisesti.

2. Annan  jokaiselle tehtäväksi miettiä ratkaisua pulmaan itsenäisesti jonkin aikaa 5-10 min.

3. Seuraavaksi jaan porukan 4 hengen pienryhmiin satunnaisella tavalla, ettei oppilaat saa valita porukkaa vaan se arvotaan. Pienryhmät hajaantuvat eri tiloihin, ettei voida kopioida toisten ideoita.

4. Jokainen joutuu esittelemään suunnitelmansa pienryhmälleen ja kertomaan perusteluja ratkaisuilleen. Annan aikaa miettiä ja keskustella kenen suunnitelmaa lähdetään toteuttamaan.

5. Suoritusvaihe

6. Jokainen joutuu täyttämään lomakkeen, jossa kysytään asioita omasta osuudesta tehtävään. Lisäksi oppilaat arvioivat muiden pienryhmänsä jäsenten toimintaa tehtävässä. Haluan myös selvittää miksi kyseinen strategia tehtävään valittiin eli perusteluja.

7. Luen lomakkeet ja teen yhteenvedon.

8. Käsittelemme yhteenvedon porukalla.

9. Palkitsen parhaiten suoriutuneen ryhmän.

Mielestäni tehtävässä käsitellään kaikkia tehtävänannon teemoja, joten jään innolla odottamaan tulevaa toimintaa.

Kehittämistyö oppimisyhteisöosaaminen

Ryhmäyttämisen filosofiaa

Johdanto

Jokainen meistä on useita kertoja elämänsä aikana joutunut tilanteeseen jossa liitytään uutena johonkin ryhmään. Aloitetaan opiskelu uudessa ryhmässä, liitytään urheilu- tai harrasteyhteisöön, aloitetaan uudessa työpaikassa tai tämän päivän mukaisesti liitytään sosiaalisen median ryhmiin. Kaikissa näissä liittymisissä toistuvat samantapaiset teemat. Halutaan kuulua johonkin tai ainakin halutaan että kuulumisemme kyseiseen ryhmään hyödyttäisi meitä tai vähintäänkin olisi jollain tavalle miellyttävää itsellemme. Halutaan tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi ryhmän muiden jäsenien keskuudessa.

Olen joutunut työssäni opettajana pohtimaan ryhmäytymisen merkitystä. Joka vuosi koulun aloittaa parikymmentä toisilleen ja minulle ennestään tuntematonta nuorta. Opettajana on minun velvollisuuteni ottaa ohjat ja opastaa uudet opiskelijat uuden koulun tapoihin. Oppilaat täytyy myös tutustuttaa toisiinsa ja saada yksilöistä syntymään yhdessä toimiva ryhmä.

Kehittyäkseni ammatissani koen, että ryhmän sisäiseen dynamiikkaan vaikuttamiseen ja ryhmäyttämisen tekniikkoihin ja menetelmiin tutustuen, voisin helpottaa omaa työtäni. Hyvin ryhmäytyneessä luokassa opettaja jää enemmän taka-alalle ja opiskelijat auttavat toisiaan yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa. Tutustun tässä kehittämistyössäni ryhmäytymisen teoriaan ja koetan löytää itselleni ja koulutusalalleni soveltuvia keinoja vaikuttaa toimivan ja turvallisen oppimisyhteisön muodostumiseen.

 

Ryhmä

Mikä oikeastaan on ryhmä ja kuinka se määritellään?

Perinteiseksi ryhmäksi voidaan kutsua kolmea tai useampaa henkilöä, jotka ovat suorassa, useimmiten kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa keskenään yhteisenä tavoitteenaan saavuttaa jotain päämääriä. Ryhmää ei ole ilman keskinäistä vuorovaikutusta, joka käynnistää ryhmän toiminnan ja ylläpitää sitä. Ryhmän jäsenet, kaikki omista lähtökohdistaan, pyrkivät keskinäisen viestintänsä avulla muodostamaan sanoille ja asioille riittävästi yhteisiä merkityksiä saavuttaakseen ryhmän tavoitteen. (Kielijelppi 2004.)

Perhe on ensimmäinen ryhmä johon yksilö kuuluu. Perheen jäsenenä ihminen oppii jo hyvin varhain ymmärtämään mitä me ja meidän ryhmä merkitsee. Ryhmä tarjoaa suojaa ja ottaa vastuun jäsenistään edellyttäen samalla yksilön lojaaliutta ryhmää kohtaan. (Salo-Lee, Malmberg & Halinoja 1996, 90.)

Kauppilan (2000) mukaan perhe on ns. primääriryhmä, jonka jäsenet ovat aktiivisesti ja läheisesti kanssakäymisessä toistensa kanssa. Sekundaariryhmän voidaan ajatella olevan sellainen jossa jäsenet ovat potentiaaleja läheiseen ja toistuvaan sekä henkilökohtaiseen vuorovaikutukseeen. (Kauppila 2000, 86).

 

Ryhmän muodostuminen

Nykypäivänä ryhmiä muodostuu virtuaalimaailmassa myös ilman, että ryhmän jäsenet ovat koskaan naamatusten tavanneet. Ryhmän yhdistävänä tekijänä on että sen jäsenet tyydyttävät ryhmään kuulumisella jotain tarpeitaan tai jakavat yhteisen mielenkiinnon kohteen. Eli yksilö hyötyy ryhmään kuulumisesta jollain tapaa. (Kauppila 2000, 85.)

Ryhmät voidaan Kielijelpin (2004) mukaan jakaa karkeasti niiden syntymisperusteiden mukaan seuraavasti:

Primaariryhmä

Ryhmäsuuntautuneita eli primaariryhmiä ovat ryhmät, joiden ensisijaisena tarkoituksena on tyydyttää jäsentensä yhteenkuuluvuuden ja läheisyyden tarvetta. Kontaktit jäsenten välillä ovat tällaisissa ryhmissä läheisiä ja ryhmät ovat pitkäkestoisia eli ne eivät hajoa, kun tietty päämäärä on saavutettu. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi perheet ja ystäväsuhteet.

Sekundaariryhmä

Tehtäväsuuntautuneita eli sekundaariryhmiä ovat puolestaan tietyn tavoitteen saavuttamiseksi muodostetut ryhmät. Tällaisia ryhmiä voivat olla esimerkiksi erilaiset opiskeluryhmät sekä päätöksentekoon ja ongelmanratkaisuun keskittyvät ryhmät. Sekundaariryhmissä ihmissuhteiden merkitys ei ole suuri ja ne voivat hajota, kun asetettu tehtävä on saatu päätökseen.

Nämä ryhmäjaot eivät tietenkään ole tarkkarajaisia ja molempien ryhmien motiiveja esiintyy puolin ja toisin. Sama ryhmä voi myös edustaa joillekin jäsenilleen sekundaariryhmän ohella primaariryhmää. Tämä pätee usein esimerkiksi samalla työpaikalla työskentelevien henkilöiden kohdalla. Vaikka ryhmän ensisijainen tarkoitus on tietyn tehtävän suorittaminen, saattaa ryhmän jäsenten välille syntyä hyvinkin läheisiä ystävyyssuhteita.

Ryhmän positiiviset vaikutukset

 Nykypäivänä lähes kaikilla työelämän aloilla tehdään yhteistyötä jonkun kokoisen joukon kanssa. Ei ole enää montaa ammattia joissa ollaan yksin eikä tarvitse olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Siksi olisikin tärkeää jo koulussa oppia yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutustaitoja, ettei kynnys  toisten kanssa työskentelyyn nousisi liian korkeaksi.

Ryhmäytyminen on edellytys kannustavan oppimisympäristön syntymiselle. Hyvin ryhmäytynyt luokka edistää omaa oppimistaan ja ehkäisee syrjäytymistä. Ilman hyvää yhteishenkeä ei yksikään ryhmä toimi kovin kauan! (Ryhmäyttämisopas.)

Ryhmätöiden teko aktivoi opiskelijoita ja antaa mahdollisuuden vuorovaikutteiseen oppimiseen. Ryhmätyöt toimivat hyvin annetun tiedon sisäistämisessä, asioiden monitahoisessa pohdinnassa ja  erilaisten näkökulmien ja ideoiden esille saamisessa. (Kauppila 2000, 108-109.)

Kun ryhmä on tottunut työskentelemään yhdessä, pystyy se kokoamaan tarvittavaa tietoa nopeammin ja laajemmin kuin sen jäsenet yksinään. Myös esimerkiksi ongelmanratkaisu- tai ideointitilanteissa useampien näkökulmien olemassaolo palvelee mahdollisimman hyvän ja laadukkaan lopputuloksen saavuttamista. (Kielijelppi 2004.)

Myös opettajan kannalta katsottuna ryhmäyttämisellä on monia positiivisia vaikutuksia. Kun oppilaat oppivat tuntemaan toisensa, he auttavat toinen toistaan ja näin opettajan aikaa ja resursseja säästyy.

Miten ryhmäytyminen tapahtuu?

Jotta koulussa päästään oikeanlaiseen ryhmänmuodostukseen ja saadaan 20 toisilleen vieraasta ja itsetunnoltaankin monesti epävarmasta nuoresta aikaiseksi toimiva ryhmä, on opettajan lähdettävä viemään asioita oikeaan suuntaan. Opettajan pitää olla tietoinen ryhmäytymisen yleisistä periaatteista.

Oppilas yleensä haluaa liittyä ryhmään ja sen jäseniin, mutta turvallisesti, niin ettei kukaan loukkaannu, menetä kasvojaan tai jotain vielä kamalampaa. Ihminen tutustuu vain yhteen henkilöön kerrallaan. Sillä eihän kukaan voi aidosti oppia tuntemaan 20 ihmistä kerralla. Ryhmän muodostuminen turvallisesti vaatii siis aikaa ja mahdollisuuksia keskinäiseen vuorovaikutukseen. (Kopakkala 2011 ,56.)

Yhteenveto

Opettajan pitää siis järjestää sekä aikaa että mahdollistaa vuorovaikutus oppilaiden kesken. Opettajan rooli korostuu varsinkin alussa, silloin on lähdettävä viemään ryhmää oikeaan suuntaan. On omalla käytöksellä annettava esimerkkiä toisten kunnioittamisesta ja hyväksyttävästä käytöksestä. Opettaja kertoo alussa pelisäännöt, jotka luovat turvallisuutta ja selkeyttä oppilaille uusiin kuvioihin.

Pitää vain muistaa, että ryhmän dynamiikkaa täytyy aktiivisesti seurata ja jos huomaa sen lähtevän väärille urille, puuttua reippaasti tilanteeseen. Ei pidä kuvitella että yksi ryhmäytymispäivä riittää ja sen jälkeen asiat sujuisivat kuin itsestään. Hyvä tapa jatkaa ryhmäyttämistä pitkin lukukautta on vaihdella työpareja aina uusiin tehtäviin ryhdyttäessä. Laittaa aina pareiksi oppilaita jotka eivät ole aiemmin olleet paljoa tekemisissä keskenään. Tämä estää mielestäni hyvin ”kuppikuntien” muodostumista.

 

LÄHTEET

Haapaniemi, R. 2010. Yhteisöllisyys ja kasvatusyhteisöt. Teoksessa Timo Jantunen ja Eero Ojanen (toim.) Arvot kasvatuksessa. Helsinki: Tammi, 75-84

Kauppila, R. 2005. Vuorovaikutus- ja sosiaaliset-taidot. Jyväskylä: PS-kustannus.

Kielijelppi -jelppiä akateemiseen viestintään. 2004. Verkkopalvelu. Viitattu 25.11.2013 http://www.kielijelppi.fi/puheviestinta/ryhma-ja-ryhmaviestinta

Kopakkala, A. 2011. Porukka, jengi,tiimi ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen. Helsinki: Edita Prima Oy.

Ryhmäytymisopas.2013.Verkkojulkaisu.viitattu 25.11.2013 http://www.mastohjaus.fi/pdf/Ryhmayttamisopas.pdf

Salo-Lee, L., Malmberg, R. & Halinoja, R. 1996. Me ja muut. Kulttuurien välinen viestintä. Helsinki: Yle-opetuspalvelut.

 

 

---

 

VOT-opintojakson reflektointia

Opintojakson alussa olin luottavainen omaan "selviytymiseeni" tulevista haasteista. Olenhan joskus opiskellut atk-tukihenkilöksikin ja sitä kautta tietokoneet ja ohjelmat ovat tulleet tutuiksi. Lisäksi ihan omasta mielenkiinnosta olen opetellut kuvankäsittely-, videoeditointi- ja vaikka vallan minkälaisia ohjelmistoja käyttämään. Viime syksynä verkkokurssina suorittamani kasperitkin olivat tuoreena muistissa, joten kohtasin tulevan mielenkiinnolla.

Ilokseni huomasin etteivät opiskelemamme ohjelmat olleet minulle entuudestaan tuttuja. Moodlea ja Wikiä olin toki oppilaan vinkkelistä käyttänyt, mutta kaikki muu olikin uutta. Aikaisemmissa AMK-opinnoissani en ollut tehnyt ryhmätöitä, millään opiskelemallamme ohjelmalla ja huomasin miten helppoa ja joustavaa esim. Google doc:n yhteiskäyttö on. Googlen palveluiden laajuus ja helppokäyttöisyys oli myös miellyttävä yllätys. Innostuin kyllä miettimään mahdollisia ryhmätehtäviä omalla luokalleni.

Moodlen saloihin sain tutustua opettajan näkökulmasta ihan oman firman alustaa käyttäen. Tästä jäi sellainen kipinä, että aion tulevaisuudessa siirtää opettamieni kurssien sisältoä ja tehtäviä moodleen. Uskoisin siitä olevan oikeasti hyötyä, koska lähitunteja vähennetään kokoajan ja samat asiat pitäisi kuitenkin saada opetettua. Moodlessa on helppo kontrolloida itsenäisten oppimistehtävien suorittamista ja poissa-olijoiden korvauksien suorittaminen helpottuu, kun ei tarvitse kaikkia korvauksia lähiopetuksena järjestää.

Lync osoittautui varsin mainioksi apuvälineeksi ja työkaluksi pienryhmä työskentelyyn ja yhteydenpitoon. Samaan ohjelmaan on saatu ujutettua todella laaja valikoima erilaisia ominaisuuksia, joita pienryhmämme verkkotapaamisissa mielenkiinnolla testailimme. Hauska esimerkki Lyncin ominaisuuksista löytyi, kun minun piti esitellä eräässä verkkoistunnossamme muille pienryhmämme jäsenille Screencast-o-matic ohjelmaa. Oma työkoneeni ei suostunut ohjelmaa asentamaan tiukkojen tietoturva asetusten takia, joten kaappasin Lyncin kautta toisen ryhmäläiseni koneen ja esittelin ohjelman käyttöä toisen koneelta. Hieno ominaisuus monien muiden joukossa. Lyncissä on paljon vielä käyttämätöntä potentiaalia minulle myös opetuskäyttöön.

Screencast-o-matic ohjelmaan tutustuessani huomasin miten helppoa hyvän opetusvideon teko jonkun tietokoneohjelman käytöstä voi olla. Niinkin pieni yksityiskohta kuin keltainen pallukka joka seuraa kursoria helpottaa ruututapahtumien seuraamista todella paljon. Tätä reflektointia kirjoittaessani tuli mieleeni, että opettaessani cad-piirustusta voisin käyttää ohjelmaa ja nauhoittaa ohjeet. Hitaampien oppijoiden ja poissaolijoiden olisi mahdollista katsoa videot aiheesta päästäkseen takaisin kärryille.

Pintakillan esittely oli erittäin mielenkiintoinen ja innostava. Kysyinkin heti töihin palattuani automaalareiden opettajalta oliko kyseinen toiminta tuttua ja kuulemma oli. Olin tosin hieman pettynyt ettei pintakillan oppeja oltu otettu meillä käyttöön. Tähän opintojen sähköiseen dokumentointiin liittyen sain hiljattain yhteydenoton Keravalaisesta yrityksestä. Firma tarjoaa sähköisen dokumentoinnin pakettia talonrakennus ja -huoltoalalle. Olen erittäin kiinnostunut ajatuksesta Pintakillan esimerkin innoittamana ja aionkin tehdä voitavani, jotta saisimme ohjelman käyttöön työpaikallani.

Kaiken kaikkiaan koen olevani etuoikeutettu, kun olen saanut opastusta näin hienojen ohjelmien maailmaan. Tulen varmasti hyödyntämään joitakin ohjelmista myös työssäni opettajana. Kurssin ainoaksi häiritseväksi tekijäksi koin sen, että välillä tuntui siltä kuin paikkoja joihin asiat oli ripoteltu oli aivan liikaa. Oli 2 sähköpostia, moodle, google, facebook ja monta muuta, mutta niin vaan paketti pysyi kasassa ja työkalupakissa on paljon uusia leluja. Enää tarvitsee miettiä miten ja keiden kanssa niillä leikkii :).

Tuntiopettaja tuskailee

Nyt alkaa ihan uusi aika, kun opinnot alkaa.