Oppimisyhteisöosaamisen kokeilu opetusharjoittelussa suunnitelma

Tutustuessani ryhmäyttämiseen ensimmäisessä kehittämistyössäni törmäsin seuraavaan ryhmäyttämistehtävään. Oppilaat jaetaan 4 hengen pienryhmiin. Jokaiselle pienryhmälle annetaan 20 arkkia A4 paperia. Ryhmien tehtävänä on suunnitella arkeista, niitä repimättä joko niin korkea torni kuin mahdollista tai niin pitkä silta kuin mahdollista. Liimaa, teippiä eikä mitään muutakaan apuvälineitä ei saa käyttää, vain paperia.

Kohderyhmänä tehtävässä on oma ensimmäisen vuoden talonrakentaja porukkani. Tämä tehtävä sisältää mielestäni monta hyvää omaa alaa koskettavaa asiaa. Oppilaat joutuvat suunnitellessaan miettimään papereiden toisiinsa kiinnittämisen lisäksi rakenteiden jäykistämiseen liittyviä rakenteellisia ratkaisuja. Nämä asiat tulevat esiin kaikenlaisessa rakentamisessa. Tehtävän ajoituskin osuu mielestäni hyvin aiheeseen. Käsittelemme ko. ajankohtana runkorakentamisen perusteita, joten tehtävä istuu opintojaksoon hyvin. Toteutan harjoituksen 4. jakson alussa, jolloin pari kaksoistutkinnon  suorittajaa palaa lukiolta takaisin ryhmään. Olen myös 3. jakson aikana aika vähän tekemisissä ryhmäni kanssa, joten pieni ryhmäytymissessio toimii tässä kohtaa hienosti.

Tehtävään on helppo sisällyttää vuorovaikutustaitojen ja ryhmädynamiikan arviointia. Oppilaiden  itsearvioinnilla voin sisällyttää myös itsetuntemuksen elementtejä tehtävään.

Ajattelin toteuttaa  tehtävän seuraavasti:

1. Selostan ensimmäiseksi harjoituksen kulun ja tavoitteet. Tavoitteissa tähdennän sitä, että kyse on myös omien vuorovaikutus- ja ryhmätyöskentelytaitojen itsearvioinnista. Lisäksi korostan että kaikkien suunnitelmat käsitellään ryhmässä asiallisesti.

2. Annan  jokaiselle tehtäväksi miettiä ratkaisua pulmaan itsenäisesti jonkin aikaa 5-10 min.

3. Seuraavaksi jaan porukan 4 hengen pienryhmiin satunnaisella tavalla, ettei oppilaat saa valita porukkaa vaan se arvotaan. Pienryhmät hajaantuvat eri tiloihin, ettei voida kopioida toisten ideoita.

4. Jokainen joutuu esittelemään suunnitelmansa pienryhmälleen ja kertomaan perusteluja ratkaisuilleen. Annan aikaa miettiä ja keskustella kenen suunnitelmaa lähdetään toteuttamaan.

5. Suoritusvaihe

6. Jokainen joutuu täyttämään lomakkeen, jossa kysytään asioita omasta osuudesta tehtävään. Lisäksi oppilaat arvioivat muiden pienryhmänsä jäsenten toimintaa tehtävässä. Haluan myös selvittää miksi kyseinen strategia tehtävään valittiin eli perusteluja.

7. Luen lomakkeet ja teen yhteenvedon.

8. Käsittelemme yhteenvedon porukalla.

9. Palkitsen parhaiten suoriutuneen ryhmän.

Mielestäni tehtävässä käsitellään kaikkia tehtävänannon teemoja, joten jään innolla odottamaan tulevaa toimintaa.

Kehittämistyö oppimisyhteisöosaaminen

Ryhmäyttämisen filosofiaa

Johdanto

Jokainen meistä on useita kertoja elämänsä aikana joutunut tilanteeseen jossa liitytään uutena johonkin ryhmään. Aloitetaan opiskelu uudessa ryhmässä, liitytään urheilu- tai harrasteyhteisöön, aloitetaan uudessa työpaikassa tai tämän päivän mukaisesti liitytään sosiaalisen median ryhmiin. Kaikissa näissä liittymisissä toistuvat samantapaiset teemat. Halutaan kuulua johonkin tai ainakin halutaan että kuulumisemme kyseiseen ryhmään hyödyttäisi meitä tai vähintäänkin olisi jollain tavalle miellyttävää itsellemme. Halutaan tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi ryhmän muiden jäsenien keskuudessa.

Olen joutunut työssäni opettajana pohtimaan ryhmäytymisen merkitystä. Joka vuosi koulun aloittaa parikymmentä toisilleen ja minulle ennestään tuntematonta nuorta. Opettajana on minun velvollisuuteni ottaa ohjat ja opastaa uudet opiskelijat uuden koulun tapoihin. Oppilaat täytyy myös tutustuttaa toisiinsa ja saada yksilöistä syntymään yhdessä toimiva ryhmä.

Kehittyäkseni ammatissani koen, että ryhmän sisäiseen dynamiikkaan vaikuttamiseen ja ryhmäyttämisen tekniikkoihin ja menetelmiin tutustuen, voisin helpottaa omaa työtäni. Hyvin ryhmäytyneessä luokassa opettaja jää enemmän taka-alalle ja opiskelijat auttavat toisiaan yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa. Tutustun tässä kehittämistyössäni ryhmäytymisen teoriaan ja koetan löytää itselleni ja koulutusalalleni soveltuvia keinoja vaikuttaa toimivan ja turvallisen oppimisyhteisön muodostumiseen.

 

Ryhmä

Mikä oikeastaan on ryhmä ja kuinka se määritellään?

Perinteiseksi ryhmäksi voidaan kutsua kolmea tai useampaa henkilöä, jotka ovat suorassa, useimmiten kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa keskenään yhteisenä tavoitteenaan saavuttaa jotain päämääriä. Ryhmää ei ole ilman keskinäistä vuorovaikutusta, joka käynnistää ryhmän toiminnan ja ylläpitää sitä. Ryhmän jäsenet, kaikki omista lähtökohdistaan, pyrkivät keskinäisen viestintänsä avulla muodostamaan sanoille ja asioille riittävästi yhteisiä merkityksiä saavuttaakseen ryhmän tavoitteen. (Kielijelppi 2004.)

Perhe on ensimmäinen ryhmä johon yksilö kuuluu. Perheen jäsenenä ihminen oppii jo hyvin varhain ymmärtämään mitä me ja meidän ryhmä merkitsee. Ryhmä tarjoaa suojaa ja ottaa vastuun jäsenistään edellyttäen samalla yksilön lojaaliutta ryhmää kohtaan. (Salo-Lee, Malmberg & Halinoja 1996, 90.)

Kauppilan (2000) mukaan perhe on ns. primääriryhmä, jonka jäsenet ovat aktiivisesti ja läheisesti kanssakäymisessä toistensa kanssa. Sekundaariryhmän voidaan ajatella olevan sellainen jossa jäsenet ovat potentiaaleja läheiseen ja toistuvaan sekä henkilökohtaiseen vuorovaikutukseeen. (Kauppila 2000, 86).

 

Ryhmän muodostuminen

Nykypäivänä ryhmiä muodostuu virtuaalimaailmassa myös ilman, että ryhmän jäsenet ovat koskaan naamatusten tavanneet. Ryhmän yhdistävänä tekijänä on että sen jäsenet tyydyttävät ryhmään kuulumisella jotain tarpeitaan tai jakavat yhteisen mielenkiinnon kohteen. Eli yksilö hyötyy ryhmään kuulumisesta jollain tapaa. (Kauppila 2000, 85.)

Ryhmät voidaan Kielijelpin (2004) mukaan jakaa karkeasti niiden syntymisperusteiden mukaan seuraavasti:

Primaariryhmä

Ryhmäsuuntautuneita eli primaariryhmiä ovat ryhmät, joiden ensisijaisena tarkoituksena on tyydyttää jäsentensä yhteenkuuluvuuden ja läheisyyden tarvetta. Kontaktit jäsenten välillä ovat tällaisissa ryhmissä läheisiä ja ryhmät ovat pitkäkestoisia eli ne eivät hajoa, kun tietty päämäärä on saavutettu. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi perheet ja ystäväsuhteet.

Sekundaariryhmä

Tehtäväsuuntautuneita eli sekundaariryhmiä ovat puolestaan tietyn tavoitteen saavuttamiseksi muodostetut ryhmät. Tällaisia ryhmiä voivat olla esimerkiksi erilaiset opiskeluryhmät sekä päätöksentekoon ja ongelmanratkaisuun keskittyvät ryhmät. Sekundaariryhmissä ihmissuhteiden merkitys ei ole suuri ja ne voivat hajota, kun asetettu tehtävä on saatu päätökseen.

Nämä ryhmäjaot eivät tietenkään ole tarkkarajaisia ja molempien ryhmien motiiveja esiintyy puolin ja toisin. Sama ryhmä voi myös edustaa joillekin jäsenilleen sekundaariryhmän ohella primaariryhmää. Tämä pätee usein esimerkiksi samalla työpaikalla työskentelevien henkilöiden kohdalla. Vaikka ryhmän ensisijainen tarkoitus on tietyn tehtävän suorittaminen, saattaa ryhmän jäsenten välille syntyä hyvinkin läheisiä ystävyyssuhteita.

Ryhmän positiiviset vaikutukset

 Nykypäivänä lähes kaikilla työelämän aloilla tehdään yhteistyötä jonkun kokoisen joukon kanssa. Ei ole enää montaa ammattia joissa ollaan yksin eikä tarvitse olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Siksi olisikin tärkeää jo koulussa oppia yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutustaitoja, ettei kynnys  toisten kanssa työskentelyyn nousisi liian korkeaksi.

Ryhmäytyminen on edellytys kannustavan oppimisympäristön syntymiselle. Hyvin ryhmäytynyt luokka edistää omaa oppimistaan ja ehkäisee syrjäytymistä. Ilman hyvää yhteishenkeä ei yksikään ryhmä toimi kovin kauan! (Ryhmäyttämisopas.)

Ryhmätöiden teko aktivoi opiskelijoita ja antaa mahdollisuuden vuorovaikutteiseen oppimiseen. Ryhmätyöt toimivat hyvin annetun tiedon sisäistämisessä, asioiden monitahoisessa pohdinnassa ja  erilaisten näkökulmien ja ideoiden esille saamisessa. (Kauppila 2000, 108-109.)

Kun ryhmä on tottunut työskentelemään yhdessä, pystyy se kokoamaan tarvittavaa tietoa nopeammin ja laajemmin kuin sen jäsenet yksinään. Myös esimerkiksi ongelmanratkaisu- tai ideointitilanteissa useampien näkökulmien olemassaolo palvelee mahdollisimman hyvän ja laadukkaan lopputuloksen saavuttamista. (Kielijelppi 2004.)

Myös opettajan kannalta katsottuna ryhmäyttämisellä on monia positiivisia vaikutuksia. Kun oppilaat oppivat tuntemaan toisensa, he auttavat toinen toistaan ja näin opettajan aikaa ja resursseja säästyy.

Miten ryhmäytyminen tapahtuu?

Jotta koulussa päästään oikeanlaiseen ryhmänmuodostukseen ja saadaan 20 toisilleen vieraasta ja itsetunnoltaankin monesti epävarmasta nuoresta aikaiseksi toimiva ryhmä, on opettajan lähdettävä viemään asioita oikeaan suuntaan. Opettajan pitää olla tietoinen ryhmäytymisen yleisistä periaatteista.

Oppilas yleensä haluaa liittyä ryhmään ja sen jäseniin, mutta turvallisesti, niin ettei kukaan loukkaannu, menetä kasvojaan tai jotain vielä kamalampaa. Ihminen tutustuu vain yhteen henkilöön kerrallaan. Sillä eihän kukaan voi aidosti oppia tuntemaan 20 ihmistä kerralla. Ryhmän muodostuminen turvallisesti vaatii siis aikaa ja mahdollisuuksia keskinäiseen vuorovaikutukseen. (Kopakkala 2011 ,56.)

Yhteenveto

Opettajan pitää siis järjestää sekä aikaa että mahdollistaa vuorovaikutus oppilaiden kesken. Opettajan rooli korostuu varsinkin alussa, silloin on lähdettävä viemään ryhmää oikeaan suuntaan. On omalla käytöksellä annettava esimerkkiä toisten kunnioittamisesta ja hyväksyttävästä käytöksestä. Opettaja kertoo alussa pelisäännöt, jotka luovat turvallisuutta ja selkeyttä oppilaille uusiin kuvioihin.

Pitää vain muistaa, että ryhmän dynamiikkaa täytyy aktiivisesti seurata ja jos huomaa sen lähtevän väärille urille, puuttua reippaasti tilanteeseen. Ei pidä kuvitella että yksi ryhmäytymispäivä riittää ja sen jälkeen asiat sujuisivat kuin itsestään. Hyvä tapa jatkaa ryhmäyttämistä pitkin lukukautta on vaihdella työpareja aina uusiin tehtäviin ryhdyttäessä. Laittaa aina pareiksi oppilaita jotka eivät ole aiemmin olleet paljoa tekemisissä keskenään. Tämä estää mielestäni hyvin ”kuppikuntien” muodostumista.

 

LÄHTEET

Haapaniemi, R. 2010. Yhteisöllisyys ja kasvatusyhteisöt. Teoksessa Timo Jantunen ja Eero Ojanen (toim.) Arvot kasvatuksessa. Helsinki: Tammi, 75-84

Kauppila, R. 2005. Vuorovaikutus- ja sosiaaliset-taidot. Jyväskylä: PS-kustannus.

Kielijelppi -jelppiä akateemiseen viestintään. 2004. Verkkopalvelu. Viitattu 25.11.2013 http://www.kielijelppi.fi/puheviestinta/ryhma-ja-ryhmaviestinta

Kopakkala, A. 2011. Porukka, jengi,tiimi ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen. Helsinki: Edita Prima Oy.

Ryhmäytymisopas.2013.Verkkojulkaisu.viitattu 25.11.2013 http://www.mastohjaus.fi/pdf/Ryhmayttamisopas.pdf

Salo-Lee, L., Malmberg, R. & Halinoja, R. 1996. Me ja muut. Kulttuurien välinen viestintä. Helsinki: Yle-opetuspalvelut.

 

 

---

 

VOT-opintojakson reflektointia

Opintojakson alussa olin luottavainen omaan "selviytymiseeni" tulevista haasteista. Olenhan joskus opiskellut atk-tukihenkilöksikin ja sitä kautta tietokoneet ja ohjelmat ovat tulleet tutuiksi. Lisäksi ihan omasta mielenkiinnosta olen opetellut kuvankäsittely-, videoeditointi- ja vaikka vallan minkälaisia ohjelmistoja käyttämään. Viime syksynä verkkokurssina suorittamani kasperitkin olivat tuoreena muistissa, joten kohtasin tulevan mielenkiinnolla.

Ilokseni huomasin etteivät opiskelemamme ohjelmat olleet minulle entuudestaan tuttuja. Moodlea ja Wikiä olin toki oppilaan vinkkelistä käyttänyt, mutta kaikki muu olikin uutta. Aikaisemmissa AMK-opinnoissani en ollut tehnyt ryhmätöitä, millään opiskelemallamme ohjelmalla ja huomasin miten helppoa ja joustavaa esim. Google doc:n yhteiskäyttö on. Googlen palveluiden laajuus ja helppokäyttöisyys oli myös miellyttävä yllätys. Innostuin kyllä miettimään mahdollisia ryhmätehtäviä omalla luokalleni.

Moodlen saloihin sain tutustua opettajan näkökulmasta ihan oman firman alustaa käyttäen. Tästä jäi sellainen kipinä, että aion tulevaisuudessa siirtää opettamieni kurssien sisältoä ja tehtäviä moodleen. Uskoisin siitä olevan oikeasti hyötyä, koska lähitunteja vähennetään kokoajan ja samat asiat pitäisi kuitenkin saada opetettua. Moodlessa on helppo kontrolloida itsenäisten oppimistehtävien suorittamista ja poissa-olijoiden korvauksien suorittaminen helpottuu, kun ei tarvitse kaikkia korvauksia lähiopetuksena järjestää.

Lync osoittautui varsin mainioksi apuvälineeksi ja työkaluksi pienryhmä työskentelyyn ja yhteydenpitoon. Samaan ohjelmaan on saatu ujutettua todella laaja valikoima erilaisia ominaisuuksia, joita pienryhmämme verkkotapaamisissa mielenkiinnolla testailimme. Hauska esimerkki Lyncin ominaisuuksista löytyi, kun minun piti esitellä eräässä verkkoistunnossamme muille pienryhmämme jäsenille Screencast-o-matic ohjelmaa. Oma työkoneeni ei suostunut ohjelmaa asentamaan tiukkojen tietoturva asetusten takia, joten kaappasin Lyncin kautta toisen ryhmäläiseni koneen ja esittelin ohjelman käyttöä toisen koneelta. Hieno ominaisuus monien muiden joukossa. Lyncissä on paljon vielä käyttämätöntä potentiaalia minulle myös opetuskäyttöön.

Screencast-o-matic ohjelmaan tutustuessani huomasin miten helppoa hyvän opetusvideon teko jonkun tietokoneohjelman käytöstä voi olla. Niinkin pieni yksityiskohta kuin keltainen pallukka joka seuraa kursoria helpottaa ruututapahtumien seuraamista todella paljon. Tätä reflektointia kirjoittaessani tuli mieleeni, että opettaessani cad-piirustusta voisin käyttää ohjelmaa ja nauhoittaa ohjeet. Hitaampien oppijoiden ja poissaolijoiden olisi mahdollista katsoa videot aiheesta päästäkseen takaisin kärryille.

Pintakillan esittely oli erittäin mielenkiintoinen ja innostava. Kysyinkin heti töihin palattuani automaalareiden opettajalta oliko kyseinen toiminta tuttua ja kuulemma oli. Olin tosin hieman pettynyt ettei pintakillan oppeja oltu otettu meillä käyttöön. Tähän opintojen sähköiseen dokumentointiin liittyen sain hiljattain yhteydenoton Keravalaisesta yrityksestä. Firma tarjoaa sähköisen dokumentoinnin pakettia talonrakennus ja -huoltoalalle. Olen erittäin kiinnostunut ajatuksesta Pintakillan esimerkin innoittamana ja aionkin tehdä voitavani, jotta saisimme ohjelman käyttöön työpaikallani.

Kaiken kaikkiaan koen olevani etuoikeutettu, kun olen saanut opastusta näin hienojen ohjelmien maailmaan. Tulen varmasti hyödyntämään joitakin ohjelmista myös työssäni opettajana. Kurssin ainoaksi häiritseväksi tekijäksi koin sen, että välillä tuntui siltä kuin paikkoja joihin asiat oli ripoteltu oli aivan liikaa. Oli 2 sähköpostia, moodle, google, facebook ja monta muuta, mutta niin vaan paketti pysyi kasassa ja työkalupakissa on paljon uusia leluja. Enää tarvitsee miettiä miten ja keiden kanssa niillä leikkii :).

Tuntiopettaja tuskailee

Nyt alkaa ihan uusi aika, kun opinnot alkaa.