Oppimisyhteisö opintojakson dialogi harjoituksen toteutus ja reflektointi

Löysin seuraavan tehtävän tutustuessani ryhmäyttämistehtäviin.
 

Oppilaat jaetaan 4 hengen pienryhmiin. Jokaiselle pienryhmälle annetaan 20 arkkia A4 paperia. Ryhmien tehtävänä on suunnitella arkeista, niitä repimättä niin pitkä silta kuin mahdollista.  Liimaa, teippiä eikä mitään muutakaan apuvälineitä ei saa käyttää, vain paperia. Tämän lisäksi opiskelijat arvioivat omaa ja pienryhmänsä muiden jäsenten vuorovaikutusta ryhmässä. 

Toteutus
 

Kohderyhmänä tehtävässä oli oma ensimmäisen vuoden talonrakentaja porukkani. Tämä tehtävä sisälsi mielestäni monta hyvää omaa alaa koskettavaa asiaa. Oppilaat joutuivat suunnitellessaan miettimään papereiden toisiinsa kiinnittämisen lisäksi rakenteiden jäykistämiseen liittyviä rakenteellisia ratkaisuja. Nämä asiat tulevat esiin kaikenlaisessa rakentamisessa. Tehtävän ajoituskin osui mielestäni hyvin aiheeseen. Käsittelimme ko. ajankohtana runkorakentamisen perusteita, joten tehtävä istui opintojaksoon hyvin. Toteutin harjoituksen 4. jakson alussa, jolloin pari kaksoistutkinnon  suorittajaa palasi lukiolta takaisin ryhmään. Lisäksi ryhmään tuli uusi opiskelija jakson alussa. Olin myös 3. jakson aikana aika vähän tekemisissä ryhmäni kanssa, joten pieni ryhmäytymissessio toimi tässä kohtaa hienosti.

 Toteutin  tehtävän seuraavasti:

1.   Selostin ensimmäiseksi harjoituksen kulun ja tavoitteet. Tavoitteissa tähdensin sitä, että kyse on myös omien vuorovaikutus- ja ryhmätyöskentelytaitojen itsearvioinnista. Lisäksi korostin, että kaikkien suunnitelmat käsitellään ryhmässä asiallisesti.

2.   Jaoin jokaiselle 4 arkkia A4 papereita ja annoin tehtäväksi miettiä ratkaisua pulmaan itsenäisesti n. 5 min.

3.   Seuraavaksi jaoin porukan kolmeen 4 ja yhteen 3 hengen pienryhmään ottamalla luvun neljään, etteivät oppilaat saaneet valita porukkaa vaan se arvottiin. Pienryhmät hajaantuivat eri tiloihin, ettei voitu kopioida toisten ideoita.

4.   Jokainen  esitteli suunnitelmansa pienryhmälleen ja kertoi perusteluja ratkaisuilleen. Annoin aikaa miettiä ja keskustella kenen suunnitelmaa lähdettiin toteuttamaan.

5.   Opiskelijat suhtautuivat aktivoivaan tehtävään innostuneesti ja kaikki osallistuivat ryhmiensä tekemisiin. Jouduin vielä rajoittamaan tehtävän määrittelyä tehtävän kuluessa, esiinnousseiden kysymysten pohjalta. Eli sillan pituus mitattiin tuelta toiselle, eikä välitukia saanut siis olla. 

6.   Tehtävän aikarajan mentyä umpeen mittasin ryhmien siltojen pituudet ja saimme julistettua voittanneen ryhmän. Pisin silta oli 118 cm pitkä mikä oli ihan kelpo suoritus aikataulun tiukkuuteen nähden.Lopuksi jokainen täytti lomakkeen, jossa kysyttiin asioita omasta osuudesta tehtävään. Lisäksi oppilaat arvioivat muiden pienryhmänsä jäsenten toimintaa tehtävässä.

 

Kokeilun reflektointia

 Ensimmäisenä asiana kokeilusta jäi mieleeni se, että oppilaat olivat mielestäni kohtuu innolla mukana tekemässä uudenlaista juttua. Palautteissakin suurin osa oli tykännyt tehtävästä jonkun verran osa jopa melko paljon. Palautteen antaminen ei mielestäni onnistunut. Syynä tähän oli aikataulun pettäminen. Palautteen antamiselle ei yksinkertaisesti jäänyt riittävästi aikaa. Moni ruksi palaute lappuun vaan rivin rasteja, että pääsisi äkkiä kotiin eikä varmaan paljon uhrannut ajatusta asialle. Ainakin opin sen, että kun teetän vastaavia harjoitteita tulevaisuudessa niin varaan riittävästi aikaa asialle, enkä sijoita toimintaa päivän viimeiseksi jutuksi.

Parasta kokeilussa oli mielestäni nähdä se miten oppilaat aktivoituivat tekemään ja miettimään yhdessä ongelman ratkaisua. Tästä innostuneena tulen kyllä käyttämään vastaavia harjoitteita tulevaisuudessa useamminkin. Olen ajatellut järjestää vastaavalla tavalla ensi vuonna palkkien taipumisen havainnointiharjoituksen pienoismalleja apuna käyttäen.Tälläisilla käytännön töillä toivon saavani heikommatkin oppilaat ymmärtämään rakentamisen perusteita. Opin myös sen, että ryhmiä sekoittamalla luokan henki paranee kun kaikki joutuvat olemaan tekemisissä toistensa kanssa.